Anatominen teatteri (lat. Theatrum anatomicum) oli korotettu luentosali, jota käytettiin anatomian opetukseen varhaisissa eurooppalaisissa yliopistoissa. Luentosalin keskellä oli pöytä, jota käytettiin ruumiinavauksiin. Pöydän ympärillä kiersivät amfiteatterin tapaan korotetut parvet, joilla opiskelijat pääsivät ahtaasti, mutta lähietäisyydeltä seuraamaan toimitusta.
Ensimmäinen anatominen teatteri avattiin Padovan yliopistossa Pohjois-Italiassa vuonna 1595.[1] Teatterin sisäänkäynnin yläpuolella on latinankielinen heksametri:
"Hic locus est ubi mors gaudet succurrere vitae"
Suomennettuna se kuuluu: "Tämä on paikka, missä kuolema iloitsee palvellessaan elämää". Säe levisi kaikkialle, minne teattereita myöhemmin rakennettiin, Pohjoismaissa muun muassa Uppsalaan (1663)[2] ja Helsingin yliopistoon. Joissakin paikoissa säettä edelsi lause "Taceant colloquia; effugiat risus" (suom. "Puheet hiljenevät, kaikkoaa nauru").
Bolognan yliopisto sai anatomisen teatterinsa vuonna 1637. Sali tuhoutui toisessa maailmansodassa vuonna 1944 mutta ennallistettiin nopeasti alkuperäiseksi.[3]